Joulu

Kirkkovuoden suuren juhlan, Jeesuksen syntymäjuhlan, vietossa on kolme vaihetta: valmistautuminen, juhla ja juhlan jälkivietto. Joulua edeltävä valmistautumisvaihe on adventtiaika.

Joulun juhla-aika kestää jouluaatosta loppiaiseen, jolloin keskeisenä sanomana on Jeesuksen syntymä. "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme."
 

Adventti

Sana adventti tulee latinankielisestä sanonnasta adventus Domini, Herran tuleminen. Adventtiaika valmistaa meitä jouluun. Ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisestä maanantaista on alkanut jouluaattoon asti ulottuva adventtipaasto. Tätä paastoa kutsutaan myös pieneksi paastoksi erotuksena pääsiäistä edeltävästä suuresta paastosta.

Ensimmäinen adventtisunnuntai on yksi suosituimmista juhlapyhistä kirkossamme. Evankeliumina on palmusunnuntain aihepiiriin kuuluva kertomus Jeesuksesta, joka ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Näin adventti liittyy palmusunnuntain ja pääsiäisen tapahtumiin.

Meillä ensimmäisestä adventtisunnuntaista on aikojen saatossa tullut ilonjuhla, jonka liturginen väri on valkoinen. Siihen kuuluu erottamattomasti Hoosianna-hymni. Hoosianna! -huudahdus on alunperin rukous "oi auta, pelasta!".

Toisen adventtisunnuntain aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla (toinen tuleminen). Kolmannen adventtisunnuntain raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja ja hänen kehotuksensa katumukseen ja parannukseen. Neljäs adventtisunnuntai on kirkossamme useimpien muiden kirkkojen tavoin omistettu lasta odottavalle Marialle, Herran äidille.
 

Joulu

Jouluaattona ollaan profeettojen lupausten toteutumisen ovella. Jouluaaton aihe on pelastuksen kaipuu ja lupaus Vapahtajasta. Siksi jouluprofetiat kuuluvat jouluaaton jumalanpalveluksiin silloinkin, kun niissä luetaan muita joulun tekstejä.

Jouluyö on Kristuksen syntymisen yö. Seurakunta kuulee enkelin viestin: "Tänään on teille syntynyt Vapahtaja." Jouluyön messu (enkelten messu) on suuressa osassa kristikuntaa joulunvieton päätapahtuma.

Jouluaamun jumalanpalveluksessa (paimenten messu), lähdemme paimenten kanssa Betlehemiin. Siellä näemme sen, mitä on tapahtunut.

Joulupäivän jumalanpalveluksessa (kansan messu) kiitämme Jumalaa siitä, että hän on antanut Poikansa tulla ihmiseksi, veljeksemme, jotta meistä tulisi Jumalan lapsia.
 

Loppiainen

Loppiainen on kristikunnan vanhimpia juhlia, vanhempi kuin joulu. Kuudentena päivänä tammikuuta vietettävään loppiaiseen on aikojen saatossa kytkeytynyt useita eri aiheita.

Loppiainen vakiintui jo 200-luvulla, jolloin sitä vietettiin Jeesuksen syntymäjuhlana. Juhlan ajankohdaksi tuli siihen aikaan 6.1. vastapainoksi 5.1. vietetylle pakanalliselle aurinkojuhlalle. Loppiaista saatetaan vielä nykyään sanoa vanhaksi jouluksi. Sanonta johtuu siitä, että Venäjällä käytettiin juliaanista kalenteria 1918 saakka. Sen mukaan joulu oli samaan aikaan kuin loppiainen meidän gregoriaanisessa kalenterissamme.

Vanhalta ajalta periytyy loppiaisen toinenkin aihe, Jeesuksen kasteen juhla. Tässä merkityksessä itäinen kristikunta viettää loppiaista edelleen. Kolmas vanha aihe on Kaanan häät, joissa Jeesus aloitti julkisen toimintansa.

Läntisessä kristikunnassa kaikki loppiaisen alkuperäiset aiheet saivat väistyä varhaisella keskiajalla. Tuolloin loppiaisen aiheeksi tuli kertomus idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Loppiaisen alkuperäiset aiheet siirrettiin kahteen loppiaista seuraavaan sunnuntaihin. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Näin loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.